Minkälaisia havereita/vahinkoja tai epäonnea porukalle on sattunut vesillä?

Koputan puuta ja totean että itse olen onneksi päässyt melko vähällä. Kaikkiin tilanteisiin on tähän mennessä liittynyt soutuvene. Yksi perätuuppari on tullut upotettua, kerran tuli veneen pohjaan reikä ja joskus on jotain virveliä yms. päätynyt Ahdin valtakuntaan. Ja potkuria on toki tullut kolisteltua kiviin useampaankin otteeseen.

Joskus pienenä tuli E-jolla kaadettua vahingossa, samoin inkkarista on päädytty vahingossa uimaan, noissahan joku voi pitää uimaan joutumista vähän niin kuin osana hommaa...

Tänä kesänä meinasin jäädä omalla veneellä busteri-urpon alle, kun ajoi liussa 10km/h alueella mutkitellen ja katsoi samalla taaksepäin (eli veti wakeboardia sisälahdella), niin ei oikein tiennyt minne päin sitä voisi väistää...

Joo, samalla tavoin moottori tippus, ekalla "matkakilpaveneellä" 1969 kun oltiin vissiin toista kertaa kokeilemassa Näsijärvellä, veli ajo ja tokas jotta hei, tuolla on Näsi kolmonen, mennään sen perälaineista! No otettiin vauhtia ja hyppäs...vauhti loppu kun tossu läjään, mikäs ny... katottiin kumpikin taakse ja ei ollu moottoria. Sitten hoksasin että hei, kaapelit on kireellä, kurkittiin taakse ja siellä se valkonen penta roikku kahen metrin päässä. Oltiin aikas syvässä kohdassa ja päätettiin meloa ensin rantaan. Juu, kone nostettiin rannan tuntumassa vähin äänin ylös ja sitten noloina kotio. Sen jälkeen ymmärrettiin kiinnittää kone läpipulteilla.

Tuo toki säikäytti...  45 - 50 solmua vauhtia ja sukellus aallonsisuksiin

Auts. Ei voi muuta sanoa.

Pakollisten verojen lisäksi on tullut maksettua vapaaehtoista vakuutusturvaakin Meripelastusyhdistyksen suuntaan. Menee hyvään tarkoitukseen vaikkei tarvetta olisikaan ja jos on niin palvelu on jo ennakkoon maksettu.

http://www.meripelastus.fi/fi/trossi.html

Lohikalaan oltiin menossa, 50m penkka tavoitteena. Ajoajaksi ajateltiin noin 1h. 53 minuutin kohdalla sanoin kaverille, olisko tässä?
Kaveri sanoi vedetään vielä loppu 7 min... Vajaan viiden minuutin päästä sanoi 2001vm Suzuki jotta poks, perän pystyakselin
laakeri meni jumiin.
Rantaa 30km, pohjaan 48m ja tuuli painoi venettä kylki edellä kohti Ruottia.

Puhelimessa yksi linkki ja saatiin yhteys meripelastukseen 2h odottelua ja 3h hinauksessa rantaan, veronmaksajien kustannuksella

Jotain opittiiinkin, aina apukone mukana ja whf . Tapahtuman jälkeen ymmärrän myös miksi ankkuriliinoja myydään 

MN

Ainahan sattuu ja tapahtuu kun touhutaan ja nyt oli hurjamarinen 3C katti alla jota paranneltiin kisa kisalta ja suunta oli hyvä koska ajettavuus ja vauhti vaan kasvoi, mutta alotetaan että mitä tapahtui...
Noh tuossa Imatran offi kisassa oli lauantaina ongelmia lämpöjen kanssa koska vettä ei koneelle saatu tarpeeksi. Sunnuntaina olin aikaisin aamulla varikolla vedenottoa muokkaamassa että saataisiin ongelma korjattua ja testaamaan ei muutosta ehditty, mutta luottavaisin mielin kisaan lähdettiin. heti lähdössä huomattiin että nyt on paketti kohillaan koska ennen ensimmäistä RT:tä oltiin jo kolmantena ja ihan kärjen tuntumassa. Kone ei antanut enää hälyjä kuten lauantaina ja nopeutta oli parhaimmillaan 155kmh gepsin mukaan Vihdoinkin sai antaa vaan mennä ja keskittyä vauhdin pitämiseen koska vesisateesta huolimatta aallokkoa ei pahemmin ollut. Meillä oli jo kolme kierrosta takana ja kolmantena kun oltiin niin päätettiin katsoa että kuinka lähelle kakkosena ajavaa Landenia oikeen päästään. Vikalle kierrokselle lähdettäessä puristin veneestä irti mitä lähti ja huomattiin iso rahtialus reitillä, mutta siitä ei pahemmin aaltoja tai muuta tullut joten kaasu pohjassa vaan.. sitten käännös seuraavalla RT:llä ja takaisin samaan suuntaan mistä oltiin tulossa lukemat mittarissa kasvoi tasaseen tahtiin 140..150.. lähestyimme rahtialusta, mutta en hellittänyt vauhdista koska ei viimeksikään siitä aaltoja tai muuta merkittävää tullut. Sitten näin edessä kuin tyhjästä ilmestyneet ristiaallot. Ekat aallot tulivat vinosti meidän kulkusuuntaan nähden eli aloin muuttamaan suuntaa että osuttaisiin aaltoihin paremmassa linjassa. ekat selvitettiin, mutta sitten vasen ponttooni osui  seuraavaan aaltoon joka oli taas erilinjassa kuin edelliset joista täpärästi just oltiin selvitty. Tiesin ennen kuin ponttooni osui vinostilähenevään aaltoon että tästä ei voi enää selvitä kuin tuurilla koska aalto oli jo sen verran korkea että tuossa kulmassa osuessaan keulaan se saa vasemman ponttoonin varmasti leikkaamaan. Vauhti oli hidastunut sen verran että n.140kmh nopeudella ponttoni osui aaltoon ja se leikkasi välittömästi! Vene kallistui äkkiä vasemmalle kyljelleen ja kartturin kanssa lennettiin ulos ohjaamosta. Vene jatkoi kääntymistään ilmassa ja muistan vieläkin miten ilmassa lentäessäni katsoin taakseppäin ja näin ilmassa väärinpäin olevan veneen ja silloin ainut ajatukseni oli että "HITTO! jos toi tulee tuolta päälle niin sattuu" sitten osuin veteen ja hetkeä myöhemmin vene rysähti osittain oikealla kyljellään päälleni..
Seuraavat muistikuvat on siitä kun havahdun siihen etten saa henkeä! Kartturini Henri oli uinut luokseni koska olin kellunut tajuttomana naama veteenpäin enkä liikkunut. Henkka käänsi minut oikeinpäin ja tulin tajuihini. Samassa kauheella kiireellä koitan repiä kypärää päästäni ymmärtämättä miksi en saanut henkeä. Vene oli osunut päälleni niin että kypärään oli tullut halkeama ja veneen kannessa olevista jäljistä näkee että noin 20-30cm jos olisin osunut eri kohtaan niin kannessa oleva nostolenkki olisi lävistänyt kypäräni. Eli ilmat oli keuhkoista lähtenyt ja naamallani kun olin ollut niin olin vettä vetänyt keuhkoihini. Sitten muistan kuinka silmiin sattui siis ihan kuin olisi hiekkaa ollut silmissä, mutta vesi oli paineellaan repinyt visiirin sekä ilmanohjaimet ja samalla "huuhdellut" silmät niin että vasen silmä turposi umpeen myöhemmin sairaalassa..
Mutta en nyt viitsi tarkempaa selostaa vammoista et pari murtumaan, revähdyksiä, ihorikki sieltä sun täältä ja iskusta päähän en ihan ennallani taida olla jne..
Ihan oma moka oli koko kaato koska ei oltu huomattu katsojaveneiden vaihtaneen paikkaa joiden peräaaltoihin ilmeisesti oltiin sitten osuttu ja pienemmillä vammoilla olis varmaan selvinnyt jos se perhanan niskatuki ei olis unohtunut sinne tiimipakuun, mut jossittelu ei enää auta vaan katse kohti tulevaa ja seuraavaa kautta (koska sitten lieneen)
Toivottavasti tämä ei nyt peläyttänyt ketään vaan laittaa ajattelemaan miten pienestä voi kaikki olla kiinni ja kun nopeudet on kovia niin silloin myös voi sattua kovin. Kannattaa aina miettiä kun istuu omassa kilpurissaan tai muussa vauhtikoneessa että onko se nyt sellainen paikka että jos sieltä lähetään vauhdilla niin ettei ole mitään teräviä kulmia tai pultteja törröttämässä että mihin itsensä voi satuttaa? Itse olin tuota ohjaamoa suunnitellut mahdollisuuksien mukaan "väljäksi" ja pitänyt koko ajan mielessä et jos tästä joskus lähetään niin...
Terveisin Ari "Hurja"

Tämä on hyvä muistutus siitä, että ankuri köysineen on veneen tärkein turvavaruste. Kannattaa ihan oikeasti hankkia ankkuriköyttä 3 x normaalien veneilyvesien max. syvyys.

Itse sain tästä hyvän opetuksen kun olin joku 10v. sitten lohta uistelemassa Kasuunin tuntumassa. Alpha1 irtisanoi työsopimuksen ja etelätuuli alkoi hissukseen painaa venettä kohti Grosarin karikoita. Ei naurata, kun n. 50m ankkuriköyttä menee luotisuoraan alaspäin ja vene vaan ajelehtii tuulen mukana. No onneksi ankkuri tarrasi Välitolpan matalikolla pohjaan ja saatiin vene pysähtymään turvallisesti. Soitto merihätänumeroon ja n. tunnin odottelun jälkeen merivartiosto saapui paikalle ja pelasti mikkihiiret merihädästä. Hinasivat meidät ystävällisesti omaan kotisatamaan Espoon Suomenojalle, eikä matkaan mennyt kuin joku 1,5h. Perille päästyämme kysyin mitä hinaus maksoi. Vastaukseksi tuli, että olet veroillasi tämän lystin maksanut. Eivät suostuneet ottamaan edes kahvirahoja. Siinä todella tunsi saaneensa veroille vastinetta.

Nääh, kunhan et Venäjälle ajaudu niin pärjäät ilman passiakin Itämerellä... 

Onneksi taitaisi nälkäkuolema tulla ennen venäjää

Kohta turvallisille sisävesille

Monet käyttävät matalia penkkejä, jotta suosiolla lentää veneestä pois.

Itse olen taas siirtymässä korkeaselkänojasiin sukellusten takia.... jos olisi apua?

Niskatukia käyttää ketä tahtoo. Mutta ihan perus "donitsia" ollaan käytetty. Liivien kanssa alkaa olla aika tukeva olo. Mutta kyllä alkaa itselläkin olla kaipuu umpiohjaamoon, jotta saisi turvavyöt käyttöön.

Ei mikään kiellä asentaa umpiohjaamoa. Pienemmissä luokissa tulee vaan helposti ylipainoa. Ja rahakysymys myös monelle. Tulee pakollisia "hukkumiskuolemaharjoituksia"... joten moni ajaa suosiolla avo-ohjaamolla jos vaan luokassa sallitaan.