Mahdolliset puuosat ovat todennäköisesti maatuneet pois. Itse kuituhan kestää tolkuttomasti ajan hammasta, kunhan vesi ei pääse suoraan siihen käsiksi.

Ilman muuta uskaltaa hankkia, varsinkin jos venettä on käsitelty ja hoidettu asianmukaisesti kuten mainitsit. Ei se kuitu mihinkään murene.

Itse tiedän 2 Leijaa, 400 ja 440 malliset. 440 on ostettu uutena vuonna -76 Suomisen veneveistämöltä ja sillä on saaressa asuva setäni runtannut menemään kesät talvet, on ammattikalastettu rysillä, verkoilla, lätkitty peräkulmiin lasikuitupaikkaa kevätauringossa jään päällä kaukana kotirannasta ja on siinä ohessa ajettu muutama 20hv Mercurykin loppuun. Tänä keväänä kyseinen vene on rantanurmikolla "kunnostettu" ja maalattu Miranolilla - palvelee suvussa mökkiveneenä vielä vuosia.

Toinen, pienempi Leija ostettu samalla kerralla. Kyseinen yksilö oli käytetty, eli sillä on ikää n.40 vuotta. Käyttö ollut hivenen kevyempää, ollut aktiivimökkikäytössä tähän kesään asti, kunnes ostin sen itselleni ja nyt odottelee inspiraatiota trailerin päällä.

Nämä siis ihan vaan yhtenä esimerkkinä lasikuituveneiden kestävyydestä. Mainittakoon kuitenkin että 440 on ollut koko ikänsä venevajassa aina kotorannassa ollessaan, mikäli sillä nyt on veneen kestävyyteen mitään merkitystä.

Edit. Kummassakaan veneessä on tuskin koskaan ollut minkäänlaisia primereitä pohjassa, ja myrkkymaaliakin on sudittu todella harvakseltaan.