Asensin asennusohjeiden mukaisesti veneeni perään kaikuluotaimen http://www.fishers.fi/cuda-242-p-228.html , koeajossa kaikki näytti toimivan odotetulla tavalla, ja tunsin tyytyväisyyttä.
   
 Niinpä kokeilin kivelleajon varoitusta, ajoin veneen tilanteeseen että perän, eli anturin kohdalla oli vettä 1,5m ja keula lepäsi 10 cm pinnan alla olevalla kivellä. Kaikuluotain näytti vedensyvyydeksi 1,5 m eikä 1,0 metriin asetettu hälytysääni käynnistynyt.

   Tässä tilanteessa jäin miettimään, mihin suuntaan anturi lähettää signaalinsa? Lähettääkö se vain anturista suoraan pohjaan, eikä ollenkaan eteenpäin?
  Toimiko laitteeni oikein, vai onko minulla jokin asennus tai asetusvirhe?

Spekseissä sanotaan että 60 asteen keila 180metriin asti. No, siellä sanotaan että näyttää pohjan jopa 60knots vauhdissa, minä sain pohjan katoamaan jo 22solmussa... eli kaikusi ei näytä eteenpäin vaan suurinpiirtein sen mitä kuskin ja veneen perän alla on. Eteenpäin näyttävissä ja viistokaikuluotaimissa se hinta pikkasen pompsahtaa.

Älänyt missään nimessä käytä kaikuluotainta navigointivälineenä. Korkeintaan muuten tunnistetun paikan voi vahvistaa syvyyden perusteella, ainut oikeasti soveltuva paikka taitaa olla se Suomenlahden syvänne. Kivastihan ne kiljaisee kun on jo kivellä.

Kokemäenjoen suiston alueella on ihan mukava liikkua, eikä siellä mitään hirveän pahoja karikoita ole. Pohja on pääosin joen kuljettamaa lietettä. Vesi on tosin niin sameaa että kiviä on vaikea tähystää. Moottorissa olisi hyvä olla kuitenkin matalan veden asento, jos peräprutkulla olet liikkeellä.
Reposaaren edustalla on pienveneelle turvalliset syvät vedet ja siitä pohjoiseen, Ahlaisten saaristoon mentäessä saa olla vähän tarkempi siitä missä ajaa. "Kiven löytää jos väylältä lipeää" on vanha ahlaislainen sananlasku, siellä on todella paljon ihmeellisiä karikoita ja yksittäisiä kiviä ripoteltu sinne tänne. Ja huomattavasti sellaisia ihanuuksia jotka piilevät kymmenen senttiä vedenpinnan alla. Väylät on hyvin merkittyjä kuitenkin.
Reposaaresta etelään on Säppiin saakka syvät vedet, mutta preiviikinlahti on saarineen vähän matalahko. Väylätaulut löytyvät täältäkin. Yyteriin kyllä pääsee veneellä, kun ajaa suoraviivaisesti kohti rannan keskiosaa. Seuraava lahti on viasvedenlahti, joka on rannoiltaan matala ja kivinen. Säpin maanpuolella on Räyhän saariryhmä, jonne voi, jos omaa sopivaa urheilumieltä, yrittää rantautua. Rannat ovat todella kiviset! Räyhästä ulottuu pohjoseen karinen vedenalainen särkkä jonka puolivälissä on "Räyhän laakka", iso kivi keskellä merta. Kivi löytyy kyllä merikortista.

Kyllä itse veneilin vielä 10v sitten ainoastaan luotaimen varassa. Järveltämme ei ollut syvyyskartastoa, eikä reittimerkkejä.
Pakko se oli jonkun perusteella ajaa. Kun alkoi madaltua, niin vauhti pois.
Äkkiähän sitä muuttuu tuntematon tutuksi, kun sahasi samaa reittiä.

Nykyäänkään ei ole Mäntyharjulta kunnollisia kartastoja. Reittimerkit on tullut, joten nopeasti siirtyminen onnistuu hyvin niiden perusteella. Mutta taas kun menen reittien ulkopuolelle¨, alan havainnoida syvyyttä tarkemmin.

Parhaimmillaan laite on mielestäni rantautuessa. Vähänkään lainehtivasta vedestä ei pohjaa näe, mutta kyllähän se luotain kertoo mitä alla on. isot kivet on hankalia, mutta ei kannellisessa veneessäni saisi muutenkaan ketään keulaan katsomaan mahdollisia lohkareita

Mulla on ollut käytössä tommonen Vatorin mainitsema eteenpäin luotaava kaiku.  Sekin on yllättävän hyödytön kapine mielestäni, matka jonka se eteenpäin näyttää lyhenee samassa suhteessa kun mataloituu, eli matalassa vedessä, kun siitä olisi eniten hyötyä, näyttämä eteenpäin on vain muutamia metrejä.

On mielestäni laite, jonka hankin vasta kun veneessäni on jo kaikki muu hankkimisen arvoinen....tämä on tietysti nyt vain minun mielipiteeni, eri mieltä saa olla vapaasti.

Jäi hieman askarruttamaan " Moottorivenefoorumissa" miksi pitää veneellä ajaa niin matalan veden alueelle ylipäänsä?
Mitä mielenkiintoista sieltä nyt voisi löytyä???Paitsi niitä kiviä.

meillä tuolla mäntyharjun suunnalla on suht rajoittuvaa tuo veneily, jos ajaa vain sitä yhtä merkattua reittiä.
Vaihtelua saa jos siirtyy pois merkatuilta reiteiltä.... vettä on 35 - 3m kun ajetaan kovaa... Itse alan hiljentämään 10m:n kohdalla jos aivan tuntematonta seutua...
5:ssä tiputan veneen pois liu-usta
...




Ja paikkoja on monia... Eräs mielenkiintoinen on Hankoniemessä sijaitseva Lappohjan ranta (n.2km pitkä)
100m ennen rantaa on ~20-15m vettä... mutta 95m ennen rantaa on hurjat 1.2m vettä
Siihen reunalle voi mennä seisomaan. Tuntuu hurjalta, kun vettä on rintaan, mutta edessä näkyy vin tyhjyyttä reunalta voi astua "tyhjyyteen"...  sellaisessa ei paljolti luotaimet auta

Esimerkiksi kaloja? Aika moni joka fiskaa käyttää moottorivettä...

Notreal viisastelee ja mulla hauska typo, moottorivettä... no kuitenkin, jos haluaa keskustella kalaveneistä kalastuksellisesti, niin sen voi tehdä kalastus saitilla, vetouistelu.INFO vaan tuskin on vankimpia tiedonlähteitä. Kuitenkaan tässä moottorivene.info:ssa mikään mitenkään sulje kalaveneilijää ulos. Väittäisin valtaosaa suomen moottoriveneistä satunnaisesti käytettävän kalastukseen kuitenkin ja isoa osaa ihan päätoimisesti.

No, en usko että minulla on varaa viisastella, laitoin tuon linkin ihan hyvää tarkoittaen ajatuksena että matalan veden ongelmaan voisi uistelupuolelta löytyä enemmän ideoita tai ratkaisumalleja. Jos niitä nyt ylipäänsä on olemassa.

Niin kai kukin veneilijä aikanaan rantautuu....
Aihe liittyi kuitenkin kaikuluotaimen toimintaan ja päätyi pohjakosketuksen välttämiseen.

Enpä tunne ainuttakaan kaveria joka olisi kaiusta havainnut ensin sen "kiven" johon sitten pohja kolahti.
Siksi uskon että tulisi etsiä muuta ratkaisua ongelmaan kuin kaiku jos haluaa veneillä sellaisella alueella, jossa on "liian" matalaa.

Mikä estää. Ainakin omassa luotaimessa anturin kaapelikin riittää hyvin.

Matka-ajossa anturi noussee ilmaan tai roiskii hirveästi eli vain hitaassa vauhdissa toimii. Mitä se sitten oikeasti auttaa, enpä tiedä

Lähes aina tulee ajeltua vesillä missä on merikortit (tai järvikortit?) tehty ja kaiku antaa hyvää lisäinfoa siitä missä ollaan.
Nyt jos lähtee vieraille vesille niin aika epävarma joutuu olemaan vaikka kaikukin olisi. Ja ilman kaikua lähes sokkona.

Ihan sama onko harrastuksena naiset tai veneet, niin rahat menee joka tapauksessa...

Kaikuluotaimessa on se etu, että se piipittää vain kun on tosi kyseessä.