Jos tarkoitus on oppia potkureista, ei kannata kyllä tuota lukea. Kirjoittajalla ei oikein tunnu olevan perusymmärrystäkään potkureista. Työssä on lähes 20 sivua potkurin mitoitusta, mutta lopputuloksena on, että nykyinen hyväksi todettu 14x11 on hyvä ja vaihtoehdoksi tarjotaaan 15x12. Kaikki hiukankin potkureista ymmärtävät tietävät, että 15x12 on paljon raskaampi potkuri kuin 14x11!

Selkeä virhe on myös kaavassa 40. En tiedä onko kaava oikea (en ole tuota kaavaa nähnyt), mutta tulos on varmasti väärä. Työnnönvähennyskerroin (thrust deduction factor) pitäisi olla samaa suuruusluokkaa kuin (Taylorin) vanavesikerroin, mutta tuolla on saatu todella pienestä vanavesikertoimesta (0,022) täysin järjetön työnnönvähennyskerroin (0,485).  Vanavesikerroin saattaa ollakin pieni (tuskin noin pieni kuitenkaan, ehkä ~0,1), mutta silloin työnnönvähennyskertoimenkin pitää olla hyvin pieni (todennäköisesti ~0,1, varmasti alle 0,2).

Lähtökohtaisesti paha virhe on tehdä kauheasti laskelmia potkurista, vaikka peruslähtötietoja, kuten todellinen moottorin kierrosluku, puuttuu.

Lisäksi ihmetyttää järjetömmien tarkkuuksien käyttö taulukoissa jne. Eikö Metropoliassa opeteta lukujen järkevää pyöristämistä?

Jos ei englanti haittaa, tässä hyvää lukemista: http://www.daviscoltd.com/Engineering/documents/PDFs%20Chris%20Barry/Hydrodynamics/Propeller_course.pdf

Tosin heti ensimmäisessä kaavassa on virhe eli 1/2:aan edestä puuttuu potenssimerkki ja perästä sulkumerkki.

Juurikin niin että nousun kasvaessa halkaisijaa pienennetään, ettei kuorma kasva liian suureksi,  noinhan yleensä potkurimallien kokokin menee, jos moottori jaksaa kiertää järkevällä luistolla rajoittimelle, on pitoa tarpeeksi mutta välityssuhde jää lyhyeksi, sitten kun nousu kasvaa ja halkaisija pienenee saadaan lisää nopeutta niin kauan kun pitoa ja tehoa riittää, jompi kumpi loppuu ennen toista ja sitten voidaan taas katsoa kumpaa arvoa pitää muuttaa jotta päästään haluttuun lopputulokseen...