Huoltoja joita sisäperälle täytyy tehdä ja joita ei ole persveivareissa:
1. Moottorin rihtaus
2. Kumipalkeiden vaihto
3. Vetoakselin nivelten rasvaus
4. Kilen laakerin rasvaus/vaihto
5. Vetolevyn vaihto, vanha kilahtaa enemmin tai myöhemmin, erityisesti jos kone huonosti rihdattu. Vaihtotyö vaatii moottorin noston pois veneestä.
6. Glykolien ajo koneeseen syyshuollon yhteydessä, jos ei keväällä halua katsella haljennutta lohkoa.
7. +10v ikäisissä koneissa (erityisesti merikoneissa) hapantuneiden pakosarjojen/risereiden vaihto tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ei sikäli paha homma, mutta euroja palaa.
Lopuksi sanottakoon, että mun sisäperäkokemukset aiheuttivat kroonisen allergian kyseistä moottorikonstruktiota kohtaan ja se vaikuttaa mun subjektiiviseen näkemykseen aiheesta.
1. Näin on ja melko tärkeä toimenpide, ottaa aikaa 1min.
2. Melko nopea toimenpide, ja itse noiden palkeiden kiinnitysklemmareihin puutun joka kolmas vuosi, venhosta riippuen aikaa menee vähän tai kohtuullisesti.
3. Tämän teen joka kesä, vie aikaa samain kuin kohta 1., eli minuutin.
4. Rasvaus onnistuu ulkopuolella olevasta nipasta, tarkastuksen teen kerran vuoteen, sekin ottaa aikaa sen minuutin tai pari.
5. Eipä ole tarvinnut koskaan tehdä, samaa sarjaa kuin jos huoltotyöksi lasketaan 2T-perämoottorin mäntien vaihto...
6. Säilytän veneeni sisällä lämpimässä, mutta glykolit silti sisään, isosta saavista ne menee sisään kuin itsestään, muutama minuutti + Glykolin hommaaminen. Säilytätkö perämoottorisi merisuolat sisällä talvet??
7. Tuo pitää hyvinkin paikkaansa, merikoneissa. Ei huoltokulu, vaan viasta (korroosiosta aiheutuvaa korjausta).
Toki todellisuudessa vetolaitteen huolto vaatii aikaa enemmän kuin nuo muutamat minuutit, mutta ei paljon kuitenkaan. Väittäisin että ei sen enempää kuin ison perämoottorin kanssa värkkääminen, vai jätättekö ne huoltamatta talveksi hankeen??
Itsellä normaali keväthuolto vetolaitteen kanssa ottaa aikaa tunnin, pitää toki sisällään muutakin puunausta. Öljyt vetolaitteesta ulos, mittatikun tilalle nostokorvake, 6kpl muttereita auki ja nostimella vetolaite pois. Tarkastan kumipalkeet ja käsi ylempään palkeeseen sisälle, kannatin-laakeri sormin ulos poterostaan (ei ole varsinaisesti siellä kiinni mitenkään), kunnon arviointi, rihtaustyökalulla linjauksen tarkastus ja työnnän laakerin takaisin paikoilleen. Rasvaa kolmeen rasvanippaan, tiivisteliimaa saumapintaan ja vetolaite takaisin kiinni. Öljyt sisään ja se oli siinä. En oikein jaksaisi tehdä koko hommasta numeroa, nytkin keväällä se oli suorastaan mukavaa kun aurinko paistoi jo lämpimästi...
Lisäyksenä muutama asiaa mitkä minua miellyttää sisäperämoottorissa:
Vääntö, se riittävän kuutiotilavuuden tuoma alavääntö joka aina hymyilyttää kun lingotaan vene liukuun isollakin äijäporukalla...
Äänet, ah niitä soundeja kun selälle päästyään katkaisijasta avaa 2x4" suorien putkien läpät jotta pakokaasut pääsee suoraan ulos ohi vaimentajien.
Painopiste, siellä missä sen pitääkin olla, eli alhaalla. Jos olisi tarjolla yli 400hv perämoottori, niin en ole varma uskaltaisinko ripustaa kiikkumaan sellaista pienen kipponi perään...
Teho, niitä saa käytännössä minkä tehoisina tahansa...
Hinta, 350hv perämoottoreita ei saa edes käytettynä kohtuulliseen hintaan...
Perämoottorin parhaana puolena pidän hissin käyttömahdollisuutta, sekä keveyttä varauksin. Varauksin siksi että se paino on kuitenkin aika ylhäällä ja keveyskin on isossa päässä aika suhteellista. Oma pakettini painaa (kirjatiedon mukaan) 440kg ja tehoa 430hv, joten painoetu jää enemmänkin pienempiin teholuokkiin.