Rohkea rokan syö..eli siipiratasefekti vetää perää paapuuriin pakilla styyrpuuriin eteenpäin ajettaessa?

Kippari-lehdessä on ollut paljon juttua akselivetoisen ohjailusta. Kunhan se pakin vääntöilmiö on iskostunut selkäpiihin ja sitä oppii hyödyntämään, ei se ylivoimaista ole. Ja satamassa manööveerit eteenpäin pienillä potkuilla-->odottaa mihin vene menee-->antaa lisäpotkun jne.

Pakilla vetää paapuuriin. Eteenpäin ajettaessa peräsin korjaa potkurin vääntöä helposti, koska peräsin on silloin potkurivirrassa. Välttämättä ja todennäköisesti eteenpäin ajettaessa ei tarvitse välittää potkurin väännöstä mitään. Taaksepäin otettaessa peräsin ei ohjaa useassa veneessä paljoakaan, riippuu hieman peräsimen mallista. Taas pelkästään eteen/taakse ottamalla pystyy veneen kääntämään melkein paikallaan. (jos ei tuuli vie)
Laituriin on paljon helpompi tulla paapuurin (vas.) kylki kiinni, vauhtia hidastettaessa pakilla, ei lähde perä karkaamaan laiturista poispäin.

Tattista vaan vastanneille.

Paikka on altis länsituulille, tosin aaltoja halkoo murtaja eli ne eivät ole ongelma. Taidan varata paikan niin, että paapuuri on tuonne tuulelle alttiiseen suuntaan, jolloin pakilla potkimalla saa rantautuessa pidettyä perän tuulessa ja peräpoiju näin ehkä helpommin napattavissa kiinni. Lähtiessä pitää perä kääntää myös paapuurin puolelle ja siis keula styyrpuuriin melko tehokkaasti, suunnilleen veneen mittaisessa tilassa.