Ennemmin tulee mieleen ongelman äkillisyydestä johtuen, että ongelma on sopan saamisessa. Jossakin suuttimista roska?

Stefahomma on käynyt mielessä kyllä, mutta en vielä usko sitä. Jotenkin on sellainen hytinä, että kaasutin ei ole ihan terve. Sitä on joskus nimittäin räpelletty, bensaletkun tulon pienen banjoliittimen ruuvia on lyhennetty ja ruuvien kannat ovat kärsineet. Myös viilaa on käytetty. Olen ajossa pumpannut bensatankin letkun käsipumppua mutta se ei vaikuta mitenkään, joten ilmeisesti koho ja venttiili toimivat. Yritän etsiä jostain vaihtokaasarin, ainakin 4hv:n muissa ruåtsalaisissa moottoreissa oli samanlaisia joten tuskin on vaikea löytää.

Jos vika ei kohtuuvaivalla selviä, niin lyön koneen talvella atomeiksi ja kasaan stefoja myöten uusilla osilla. Ei anna luonto periksi hävittää tuota.

Jep, täysin identtinen moottori kuin minulla. Eihän tämä siis mikään megaluokan harvinaisuus ole, omistajia putkahtelee esiin aina silloin tällöin. Kyllä tuo kannattaa entisöidä, niin sinulla on jotakin konkreettista muistoa isoisästä. Minulle ei jäänyt kummaltakaan muuta kuin kova viinapää ja wanhanliiton asenne.

Tuo sinun moottorisi vika on sama jonka itse omastani korjasin, eli puola on kypsä ja kipinä katoaa kun kone lämpenee. Kun kone jäähtyy niin taas mennään. Kaikki osat löytyvät firmasta nimeltä Voimakone http://www.elisanet.fi/voimakone/. Hinnat ovat kohtuulliset ja muualta lienee turha edes kysyä.

Jossakin tiedejulkaisussa oli taannoin juttu, että poikalapsi tulee hyvin pitkälti isoisiinsä. Geenit ilmeisesti jotenkin hyppäävät yhden sukupolven yli, ja hyvä niin. Omilla pojilla lienee täten valoisammat näkymät kuin itsellä

Mutta palataan moottoriin. Se puolahomma on päivänselvä, sillä palautui omaan koneeseen jatkuva käynti. Kärjettömällä tuli parempi käynnistyminen ja vähemmän huollettavaa. Bensapumpun tiivisteet ja kalvon tein ihan vaan lisäkivan merkeissä, kun koppa oli jo valmiiksi auki. Alku oli tosiaan lupaava, sitten tuli tämä kuristin päällä käynti. Kyllä se vika jostakin vielä kunnolla löytyy, tämä on niin yksinkertainen moottori että mitään ydinfysiikkaa ei tässä vaadita.

Ostin pienkoneliikkeestä valmiin modulin, joka tulee kondensaattorin ja kärkien tilalle. Maksoi muistaakseni 25€. Valopuola piti poistaa magneetosta, mutta eipä sitä 6V virran ulosottoa paljoa tarvitse.

Tästä linkistä tuo alempi, eli 1-799. http://www.ratioparts.com/ansicht/Ratioparts/index.php?mo=Shop&op=8714&UID=9407

Minulla oli hieman vastaava tapaus työn alla pari vuotta sitten. Moottori oli Evinrude 4 vuodelta 1977. Ei siis ihan yhtä antiikkinen kuin nuo Husqvarnat .

Koneella oli sinänsä tunnearvoa, että se oli isoisäni viimeinen säästynyt moottori, muut olivat jo jääneet ajan hampaisiin.

Isoisäni käytti tuota Evinrudea paljon käydessään verkoilla. Hänen kuntonsa heikettyä konetta käytettiin kerran pari kesässä, kunnes potkurin sokkana toiminut naula väsyi ja potkuri tippui järveen koneen käydessä. Tässä moottorissa potkuri on vain saksisokan varassa, mitään varmistuksia ei ole.

Kone seisoi parisen vuotta liiterin nurkassa tämän jälkeen ja päätin sitten ottaa sen työn alle. Ensimmäisenä hankin uuden potkurin ja tulpat. Myös käynnistinjousi piti virittää paikoilleen. Samalla uusin käynnistysnarunkin. Bensalinja oli seisomisen aikana haurastunut, sekin uusiksi suodattimen kera. Tarkistin myös vesipumpun siipipyörän, se oli vielä hyvässä kunnossa. Kaasuttimen putsasin kunnolla. Puunasin koneen joka puolelta, paskaa oli kertynyt sinne tänne melkoisesti.

Evinrude lähti aika helposti käyntiin noiden toimien jälkeen, mutta kun rikastinta yritti sulkea, kone sammui heti. Myös tehot olivat pahasti alakantissa. Kaasutinta tarkastellessa olin havainnut sen olevan alkuperäiskunnossa sisältäen korkkisen kohon ja kaikki. Arvelin, että koho oli seisomisen jälkeen viallinen ja sen takia moottori ei käy kuin rikastimen kera. Ostin uudemman kaasuttimen, joka oli Evinrude Excelistä/Johnson Ultrasta. Tässä kaasuttimessa ei ollut perinteistä rikastinläppää ollenkaan, joten asensin sen kaasuttimeen vanhasta kaasuttimesta. Kaasutinta piti hieman muutenkin muokata, että se sopi tähän vanhempaan koneeseen.

Kaasuttimen vaihdon jälkeen Evinrude toimi muuten hyvin, mutta sitä oli vaikea saada kylmänä käyntiin. Ilmeisesti läppämallinen rikastin ei jostain syystä toiminut kunnolla tässä Excel/Ultra-kaasuttimessa. Niinpä vaihdoin uudemman kaasuttimen sisukset (kohon, tiivisteet, pääsuutin) vanhaan kaasuttimeen. Johan alkoi Evinrude käynnistyä kylmänäkin ja käydä ilman rikastinta.

Seuraavana talvena säädin vielä katkojan kärkien välit ja putsasin kärjet. Kone toimi viime kesän täydellisesti: lähti kolmenkin viikon seisonnan jälkeen yhdellä nykäisyllä käyntiin!

Sitten tapahtui se ikävä asia. Tein tuolle moottorille sellaisen putkilukon ja pidin sitä veneen perässä. En siis lukkoa irrottamatta voinut tarkistaa kiinnitysruuvien kireyttä.
Yksi helteinen kesäpäivä Evinrude tippui veneen perästä käydessään. Olin siinä hetken aikaa äimän käkenä, että miten tämä oli mahdollista. Ainoaksi selitykseksi keksin sen, että ne jatkuvat viimekesän helteet olivat kuivattaneet lasikuituveneen perässä olevaa vahvikepuuta niin reilusti, ettei moottori ollut enää kunnolla kiinni. Vertaisin tätä ilmiötä siihen, kun kirveestä luiskahtaa terä varresta. Ilman tuota lukkoa olisin voinut tiukata noita ruuveja, nyt se ei tullut mieleenkään. Tapahtuneen varmisti se, ettei tuon veneen perälaudassa ollut sellaista kynttä, joka olisi topannut nuo kiinnitysruuvit laidan tasalle koneen lähtiessä kampeamaan irti.

Eihän tuon rahallinen arvo juuri mitään ollut, mutta käyttö- ja tunnearvoa sillä oli sitäkin enemmän. Ja nuo nykyiset pikkukoneet ovat syvältä joka suhteessa tähän ikiliikkujaan verrattuna.

Oon aina ajatellut, että mökiltä löytyvä kaksipyttyinen 3hp Evinrude olisi ollut 70-lukua, mutta tuo -77 malli näyttää kyllä suorastaan modernilta siihen verrattuna. Nähtävästi kyse onkin 50- tai 60-luvun vehkeestä. Oli ollut venevajassa kai 10-15 vuotta käyttämättömänä, kun kaveri keksi ohimennen pistää bensaa tankkiin ja tempaista narusta. Ekalla käyntiin, uskomaton peli. 

On minulla kai kuviakin jossain.

No, nyt kun tässä alettiin enemmänkin puhumaan tästä OMC:n kaksisylinterisestä ikiliikkujasta, niin jatketaan vielä, vaikka alkaa olla hieman off-topickia . Sori, kun ylipäätään edes aloin tuosta Evinrudesta jauhamaan, se nyt kuitenkin sivusi sen verran hyvin käsiteltyä aihetta .

Joo, 50-luvullahan tämän koneen valmistus aloitettiin ja sitä tehtiin ainakin 90-luvun loppuun, jopa 2000-luvun puolelle? Ulkoasua muutettiin monta kertaa matkan varrella ja teho nousi useaan otteeseen. Aluksi koneet olivat kolmen hevosvoiman nimellisteholla. 60-luvun lopulla pienten muutosten avulla (parempi laakerointi= kestää lisää kierroksia= isompi kaasuttimen kurkku jne.) tehomerkintä nostettiin neljään hevosvoimaan. Muutoksia tehtiin sitten vuosien varrella lisää tehon nostamiseksi. Ei noissa viimeisten vuosienkaan koneissa kuitenkaan potkuriakselilla ihan tuota neljää hevosvoimaa löytynyt. Esimerkiksi tuossa minun Evinrudessa vanhan Vene-lehden testin perusteella oli noin 3-3.5 hevosvoimaa potkuriakselilla. Tämähän on hyvin tyypillistä vanhemmille koneille, etteivät tehot ihan täsmää.

Hyviä, minun mielestäni parhaita, pikkuperämoottoreita nämä silti ovat. Ei sen tehon niin pilkulleen tarvitsekaan pienen veneen perässä paikkaansa pitää . Kulutus on ainoa miinuspuoli, mutta kyllä tuo kiintotankkikin vajaan tunnin täyskaasua kestää.

Minullahan on toinenkin tällainen OMC, Johnson 3 hp vuodelta -64. Ostin sen joku aika sitten vaneriveneprojektiini. Sen verran siisti ja vähänkäytetyn oloinen oli. 60-luvun alun jälkeen sen weedless-perän (potkuriakseli viistossa) rinnalle tuli yachtwin perä (potkuriakseli normaalisti), minun koneessani on tämä jälkimmäinen.

Kun minulla nyt on kokemusta sekä tuosta uudemmasta Evinrudesta ja tästä vanhemmasta Johnsonista, niin tämä Johnson ei itseasiassa edes täyskaasulla ole mikään räyhänhenki imuilmanvaimentimensa johdosta. Ääni on hyvin sivistynyt ja hiljainen tuohon uudempaan Evinrudeen verrattuna. Hyvin pystyy kommunikoimaan veneessä täydelläkin kaasulla ilman huutamista . Myöhempiin malleihin ei sitten syystä tai toisesta tuota vaimenninta laitettu.

Täytyy sanoa, että kyllä tuolla Evinrudella oli ihan eri fiilis ajella, juurikin tunnesiteen takia. Mutta mukava tuota Johnsoniakin on käyttää

Ruuvimeisseli on näköjään kuulunut moottorin alkuperäisiin työkaluihin

Ei kannata olla huolissaan OT:sta, kyllä tähän ketjuun mahtuu muutkin koneet kuin Husqvarna :-)

Vikaa ei tunnu löytyvän näillä konstein, eli mitä ilmeisimmin kamppari on ruostunut ja syönyt stefat väljiksi. Ilmeisesti vaihdan ne sitten jossakin vaiheessa, tosin motivaatio laski kun sain tuttavan kautta edukkaasti vanhan mutta kohtalaisen hyväkuntoisen ja toimivan Archimedeksen. Kiinteätankkinen 3.9 hv, jolla tuli tänään päristeltyä rapia tunti kalareissulla ilman sanomista.

Husqvarna olisi kyllä hienoa saada siltikin kuntoon, vaikka tuo Archimedes on nappi peli.

Kysymystä transistorisytytyksestä.

Hommasin myös vanhaan Archimedekseen tuommoisen kärjettömän systeemin. Asennusohjeissa ei ollut mitään sytytyksen ajoituksesta.
 Oletin aluksi että yksikkö pitää sijoittaa niin että magneetti antaa impulssin, mutta ohjeiden mukaan yksikölle
tärkeää on vain maadotus. Kertoisitko mihin kiinnitit kärjettömän yksikön. Saisin minäkin vanhuksen kuntoon. Kiitos.