No niin, edellinen viestini hävisi jonnekin serverin kaatumiseen. Kyselin aiheessa olevan puoliplaanaavan veneen ikäviä puolia, joita abo joskus aikaisemmin kirjoitti olleen riittämiin. Eli onko vene kiikkerä, epämukava aallokossa vai onko se se huono näkyvyys. Kuvittelin, että puoliplaanarilla kun voi ajaa alle normaalien liukunopeuksien niin että tästä olisi hyötyä aallokossa. Minulle riittäisi 10-15 solmua aallokossa jos kulkuasento on hyvä, polttoainetalous on kunnossa ja vene ei paukuta. Olisiko tästä veneestä moiseen?

Kannattaako poistaa tosta Yamahasta kuristus eli olisko lisätehosta Meri-Paltalle jotain iloa? Tietääkö joku, onnistuuko viritys edelleen näissä uudemmissakin yksilöissä? Onko kuristuksen poistolla välitöntä vaikutusta taloudellisuuteen?

Paha sanoa uudesta mitään, koska sitä venettä muutettiin alkusarjan jälkeen. Alkusarjaset vaati kiilapalat ja omasi ikävää leikkaustaipumusta sivuaallossa. Muutoksesta en tiedä/ole selvittänyt mitä muutettiin ja mikä on vaikutus.

Automaagisesti tuollaista tulee verrattua Uttern A56:een jollainen oli itselläni muutaman kauden kalakiuluna. Utterniin verrattuna Meri-Palta on kaikin tavoin huonompi vene, samoin 590 Rönkkyyn verrattuna. Laillisesti vene ei kylläkään jarruttomalla käörrillä mene, siis tuo Paltakaan. Silverin 540-Haukkaan verrattuna askel alaspäin on selkeä. Meri-Paltan tilat on itseasiassa hyvin epäkäytännölliset ilmatankkien takia. Kantavapohjaisella puoliplaanarilla pohjan kovuus aallokossa on sitten tosiasia, aallokko jossa Meri-Paltalla ajat juuri ja juuri sen 15kn munuaiset rytkyen, vedät 540 Haukalla 25-30kn sujuvasti.

Tuosta jarruton tai jarrullinen traileri. Palta plus moottori yhteispaino on siis 580 kiloa. Siihen esimerkiksi 580 kiloa kantavuudella oleva traileri, joka painaa itse 170 kiloa. Yhteispaino on tällöin 750 kiloa. Se on hyvin harva auto joka saa sellaista jarrutonta massaa vetää. Jarrullisena tilanne on aivan eri. Oman auton rekisteriotteestahan se selviää ja jos ei löydä, soitto katsastuskonttorille myös selvittää asiaa.

Juu, no tiukillehan se paino menee, mutta periaatteessa koneen ja veneen ainakin voi hinata yhdessä - riippuen tietenkin autosta. Aikaisempi viestini (joka hävisi serverin kaaduttua) aiheesta oli kysymyksenä hieman erilainen. Henkilö "f" oli kuitenkin ehtinyt vastata siihen ja onneksi löysin sen googlen välimuistista. Laitan henkilön "f" kirjoituksen tähän jotta muutkin aiheesta kiinnostuneet voivat lukea.

"Puoliplaanarin huonoja puolia on yleensä se, että pienellä koneteholla kun halutaan vene saada liikkumaan suht rivakasti, pitää pohjaa muotoilla ainakin perästä suht loivaksi. Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että jos venettä ajetaan lyhyellä vesilinjalla aallokossa, niin aaltojen iskut kohdistuvat tuohon tasaiselle alueelle ja hapaan paikat meinaavat tippua suusta.

Puoliplaanareita pitäisi siis ajaa pitkällä vesilinjalla (keula mahdollisimman alhaalla), jolloin terävä keula leikkaa aallon, eikä tuo paukutus pääse siis pahaksi. Pitkällä vesilinjalla ajaminen siis tarkoittaa sitä, että ei voida tavoitella suuria nopeuksia (25 + kn) tai jos tavoitellaan, pitää varautua rauhattomaan paukuttavaan menoon. Toinen asia on, että moottoria ajetaan todella pienellä trimmillä ja Abo taisi joskus kertoa omaan veneeseensä laittaneensa ylimääräiset kiilapalat, jotta trimmin sai riittävästi negatiiviseksi.
Joissakin puoliplaanareissa on myös kölintapaista, joka antaa suuntavakavuutta pienillä nopeuksilla, mutta kovilla nopeuksilla vene yrittää kiivetä kölillään pinnalle, jollin pienikin painopisteen muutos saattaa aiheuttaa hurjalta tuntuvia kallisteluita.


Toisaalta nuo em seikat myös aiheuttavat sen hyvän, että veneeseen tosiaan riittää pienempi kone ja venettä voidaan ajaa hiljaisilla nopeuksilla sen kiemurtelematta, eikä sellaista taloudellisuutta romahduttavaa liukukynnystäkään välttämättä löydy. Lisäksi kelissä voidaan valita nopeus vapaasti sään mukaan, eikä tarvitse tuskailla liukukynnystä.

Tuntematta Meripaltaa ja joitakin Silvereitä ajaneena, uskoisin, että mainitsemallasi aallonkorkeudella liikutaan siinä rajoilla, jolloin Silver joudutaan tiputtamaan liuusta pois, hoska kuljettaja ei pysy mukana. Sitten silverillä jatketaan 7-10 kn vautia ja puoliplaanarilla voidaan ajaa esim 13 kn. Pienemmässä aallokossa Silver on nopeampi ja pehmeämpi syvemmän v:n ansiosta

Uskon, että tuo puoliplaanarin huonous myötäaallokossa perustuu seuraavaan. Ne puoliplaanarit, joita tarkoitetaan ovat sellaisia ns. "oikeita" puoliplaanareita, joiden huippunopeus on "vain" 15 kn jolloin aalto on venettä nopeampi. Takaa tuleva aalto siis saavuttaakin veneen ja pyrkii kääntämaaän sitä poikittain  menosuuntaan nähden.  Meri Paltalla, Rönkyllä ym. vauhtia saa kuitenkin kelattua niin paljon että ei jää kakkoseksi. Lisäksi täyteläinen keula auttaa nostamaan keulan aallonpohjasta ylös."

Epämiellyttäväähän se paukutus on. Haen ajo-ominaisuuksia puolen metrin aaltoon ja alle sen. Joutuu siis koneella painamaan keulaa. Sitten kun mennään metrisessä aallossa niin en minä ainakaan nauttinut menosta Silverilläkään, mutta tietenkin tasapohjainen olisi ollut ehkä vieläkin myrkyllisempi. Onnettomuushan tässä ehkä on se, että myin täysin tyydyttävän Sivlerpaketin jo poies. Toisaalta välillä täytyy saada jotain muutosta jotta mielenkiinto pysyy yllä. Yamariniä saisi 50 SC mallina aikalailla samaan hintaan käytettynä, mutta kun ei oikeen millään nappaa.

Siinä vaiheessa vaan, kun kevyehkö ja likemmäs 6 metrinen paatti putoaa aaltoväliin, on aallonkoko jo ko ammeelle varsin svittumainen, pohjanmuodosta riippumatta.

No niin, kaikesta huolimatta päätin kokeilla kyseistä venepakettia ja nyt on jo ajeltukin n. 10 h. Yksin ajaessa veneen kulkuasento oli pettymys puoliplaaninopeuksilla - juuri siinä, mitä veneeltä eniten toivoin. Vauhtia piti laittaa luokkaa 20-22 solmua, jotta näkyvyys oli sopiva - siis enemmän kuin Silverillä. Vene on se perästä ohjattava malli. Ensimmäiset aallot Airistolla yhdistelmä otti kuitenkin suht mukavasti kulkuasennosta riippuen - muutama kunnon paukautus opetti sovittamaan nopeuden oikeaksi. Yksin ajaen noilla liukunopeuksilla ulkosaaristoon 34 mpk matkalla kului 14.5 l bensiiniä (98E), alle 0.43 l/mpk. Taloudellista siis vaikka kuormaakin oli vähän.

Kun veneseen laitettiin sitten nelihenkinen perhe, muuttui kulkuasento jo selvästi paremmaksi ja toiveet mukavasta puoliplaanauksesta alkoivat toteutua. Veneen tilatkin ovat avarat ilmaponttooneista huolimatta - lapset saattoivat kulkea keulan ja perän väliä mielestäni mukavan turvallisesti. Paikallaan oltaessa ponttoneita voi käyttää kulkutasoinakin vaikka vene vähän kallistuukin. Perheen vanhempi poika sai ajella turvallisen tuntuisella puoliplaaninopeuksilla muiden istuessa ohjauspulpetin keulapuolella. Vene kulkee suoraan eikä vaadi jatkuvaa paimentamista. Ajoimme myös noin metrisessä aallokossa (suurimmat aallot tätä luokkaa) ja vene kulki kyllä mukavasti tässäkin, mutta nopeus oli tietenkin vain n. 10 solmua.

Jos vesillä on kiire tai jos ajaminen on enemmän siirtymistä puhumattakaan vauhdista nauttimisesta (mikä minustakin on joskus erittäin mukavaa), varmasti esim. se Silver oli parempi vaihtoehto. Kun puoliplaanarilla ajoasennon vaan saa kuntoon, meno on omasta mielestäni miellyttävämpää ja mukavan rentoa. Uppoumanopeudet on minullekin liian pienet kun etäisyydet ovat suuret, mutta jo 10 solmua vaihtaa maisemaa aika mukavasti.

Seuraavaksi aion asentaa mainitut kiilapalat ja ostan ehkä patjasarjan sekä lisäksi peräpenkin patjan alle 50 mm tai 70 mm uretaanilevyn korottamaan kuljettajan penkkiä. Tämän lisäksi keulaboksiin pari ankkuria ja muu ylimääräinen paino. Trimmitasotkin kävi mielessä, mutta nuo kiilapalat olivat niin paljon edullisemmat eivätkä lisää vikaantuvien laitteiden määrää, että kokeillaan nyt niitä ensin.