Täällä ollaan aikeissa aloittaa veneilyharrastus taitojen ja tietojen ollessa aika hatarat toistaiseksi tästä lajista. Kokemukset suuntautuvat suurimmaksi osin 5hv mökkibusterin ajeluun rauhallisilla sisävesillä.

Eli hakusessa on vene vielä tälle kaudelle; osaisiko joku suositella passelia venettä näillä spekseillä:

* Veneellä tehdään päiväretkiä Espoon satamista lähialueille
* kyydissä pitäisi kulkea turvallisesti 2 aikuista + pientä lasta
* vaihtoehtoyhdistelmä on 2 aikuista ja sukelluskamppeet
* mahdollisimman huoleton; alle 5v vanha
* budjetti <8000eur
* tukeva saisi olla jotta rynkytys olisi mahdollisimman vähäistä lasten takia ja mahdollisimman kuivaa saisi olla
* kiva olisi jos emännälle ja lapsille löytyisi kuskin vierestä ns. 'pehmeät ja mukavat' istuimet. Kuskin mukavuus ei ole niin tärkeää. Nopea pressun päänpäälle veto on plussaa. Näen jo mielessä kuinka lähdemme jostakin saaresta ajamaan kotisatamaa kohti ja alkaa hieman ripsottelemaan vettä, emäntä käy kierroksillä: ”mä oon ihan märkä, ei tää oo kivaa”, jne .. heh 
* hyötyajoneuvoilla ajamiseen tottuneena olen tykästynyt istua suht'korkealla näkyvyyden vuoksi, löytyisikö venemaailmasta myös vastaavaa. Voisin kuvitella että varsinkin meriaallokossa hyvästä näkyvyydestä ei ole ainakaan haittaa.

Vai olisiko sittenkin parempi katsella tuonne DC/HT puolelle? Siellä vaan tuntuu tuo hinta karkaavan budjetin ulkopuolelle, varsinkin uudehkoissa tapauksissa.

Venepaikka on jo ja aikomuksena hankkia vene vielä loppukesän rientoihin.

Kiitokset etukäteen.

Joo, joku kompromissi tuosta täytyisi tehdä tai sitten vain kylmästi tinkiä jostakin tarpeesta. Aikomuksena oli löytää joku malli joka vastaisi mahdollisimman lähelle tarvetta.

Hintahaitarin yläpäätä olisi varaa nostaa mutta olen järkeillyt niin, että koska harrastus on uusi niin en ajatellut vielä tässä vaiheessa sitoa siihen kiinni liikaa rahaa. Mennään kausi-kaksi ja katsellaan ensin, onko tämä se meidän juttu. Jos ei, niin vielä suhteellisen pienellä rahalla 'päästiin kokeilemaan'.

Näillä spekseillä voisi osua jotakuinkin tuonne Örnvikien 470 tasoille, mutta se meneekin sitten avoveneiden ulkopuolelle. Sellaisista ei ole toistaiseksi kokemusta.

En ole käytännössä testannut Örnvik 470 tai 510:n "kajuuttaa", mutta mielestäni ne eivät ole mitään mukavia paikkoja matkustaa edes sateella. Vanha vene ja uusi kone on hyvä ajatus.

Toi varmaan lähtee ihan siitä miten vanhemmat suhtautuu keikkumisee!
Olen nähnyt aikuisia jotka on hieman tai paljonkin jännittyneitä jos on hiemankin aallokkoa ja vene hieman keikkuu ja paukkuu 

Jos emäntä jää rannalle niin isäntäkin jää rannalle

Busteria en sotkisi tähän veneilykuvioon

On siihen ihan oikea syykin, tuolloin oli nousukausi kuumimillaan; sama juttu; tuon ikäisiä autoja on paljon. Toyota Corolla 90vm saattaa olla huomattavasti halvempi kuin vuoden 92 malli.


Lama aikana myytiin vähän veneitä, ja se näkyy noissa 92 --> 94 veneissä ja loput yrittää vaan kusettaa ostajia.

Vanha 2-Tahtikone on huomattavasti luotettavampi ja huoltokuluiltaan edullisempi kuin saman ikäinen sisäperä. Huonoina puolina vanhassa 2T- koneessa on kuitenkin kärytys, epätasainen käynti sekä meluisuus.

"Yksi strategia ois tosiaan ostaa se 20v vanha `vene ja jättää sitä pelivaraa fyrkan suhteen huoltoon ja korjauksiin, mutta onkohan se sitten yhtä suurta harmia ja ongelmaa, jos ei itse viitsi/osaa .. Baylinereitä löytyy paljon 4500-6000eur haarukkaan vm '88-'91. Vähän hirvittää nää mahdolliset viat. Mitähän maksais ku ostais tollasen 5000egen jenkin ja veisi sen suoraan OMC -huoltoon ja pyytäis 'täyden korjaushuollon' vaikka ei olisikaan mitään vikaa, ihan vain sen takia että ei tarttis jännittää koska laukeaa ulapalla."

20 v vanhat veneet voivat sinänsä olla hyvässä kunnossa eivätkä mene miksikään tuossa ajassa hyvässä hoidossa. Jenkitkään eivät ole muita huonompia, mutta kayttäjäryhmä ei ole ehkä se, joka on profiloitunut hyväksi huolenpitäjäksi. Muutenkin välttäisin noita vanhoja sisäperäkoneita ja vanhoja koneita yleensäkin ellet satu olemaan tekijämiehiä. Sopivasti kesken matkan pettänyt kone voi aiheuttaa pitkän luottamuspulan veneilyyn perheen parissa. Fataaleimmat viat on yleensä lasikuiturutto (joka se on paljon harvinaisempaa kuin jutuista voisi luulla) ja huonosti karilleajon jälkeen tehdyt korjaukset.

Tällä hetkellä käytetynkään osto ei välttämättä ole kaikkein edullisinta juuri yksityiseltä. Yksityiset elävät vielä uskossa, että käytetyt veneet ovat painonsa arvoisia kullassa. Veneliikkeet sen sijaan haluavat varastonsa kiertävän ja onhan noilla vielä jonkinmoinen takuukin.

"Tarkoituksena tosiaan aloittaa yhteinen harrastus perheen kanssa."
Oma harrastuksemme alko, 4,5 m alumiiniveneellä joka oli siinä mielessä hyvä, että sitä ei tarvitse vielä ankkuroida perästään yms  vaan sen pystyy vielä vetämään rannalle ja kiinnittämään keulastaan vaikka puuhun. Lisäksi avoveneeseen pääsee astumaan joka puolelta ja noin pientä venettä on vielä helppo käsitellä.

Miinuspuolena on sitten, että juuri minkäänlaista suojaa siinä ei ole. Se on kumma miten lapsista ja muistakin tuntuu turvallisemmalta kun ei tarvitse nähdä niitä aaltoja eikä vettä roisku jatkuvasti päälle., Eli siinä mielessä tuo QS/örnvik voi olla vene paikallaan, vaikka vähän tuollainen ruma ankanpoikanen onkin.

"Lapsetkin meillä ovat vielä niin pieniä (2v&4v) että tuosta rynkytyksestä nauttimiseen menee vielä pieni tovi."
Totuushan on, että lapset eivät siitä varsinaisesta veneellä ajamisesta nauti vaan perille tulosta  ja uimisesta , kalastamisesta , eväistä jne joten ihan hyvä jos veneellä pääsee suht äkkiä ja turvallisesti siihen retkipaikkaan ja sieltä pois.

Ellet satu olemaan rahamiehiä, niin noita akka jääköön rannalle tyyppisiä kommentteja voi sitten sivuuttaa. Vaikka meidänkin perhe suht hyvätuloinen onkin, on turha kuvitella, että jokaisen harrastusvälineisiin olisi mahdollista pistää kiinni kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi vielä yhteinen aika on muutenkin niin vähäistä, että erillisiin viikonloppuihin ei oikein viitsi satsata.

Ohessa muuten kuva mereltä pari viikkoa sitten jolloin joku  perhe suoritti rantautumisen saareen. Vene ankkuroitiin perästään tuulen puoleiselle rannalle. Koska venettä ei uskallettu vetää tarpeeksi lähelle se kiinnitettiin keulastaan tarpeeksi kauas. Isäntä oli parhaimmillaan rantautumistouhuissa kaulaa myöten vedessä. Lopuksi sitten veneestä kannettiin rannalle pelkäävä(huutava) pikkulapsi, eväät ja  vauva kantokopassaan ja tietysti vaimokin kahlasi maihin.

Kukin taaplaa tyylillään, mutta arvelin kyseisen tapahtuman kuitenkin johtuneen veneilijän kokemattomuudesta ja halua välttää ensi reissuilla menemästä antamaan näytöstä saaren suojan puolelle jossa veneitä oli useampiakin.

Jos siis päädyt käytettyyn, nin katsele rauhassa useampia veneitä. Silmällä kyllä näkee mistä veneestä on pidetty huolta ja mistä ei.

Paras ohje mitä voin antaa on se et ota perheesi mukaan ja käy koeajamassa muutama erityppisiä veneitä, niin huomatte mistä tykkäätte eniten...